Mistä tietää asuvansa pienessä etelä-italialaisessa kylässä?
- Klo 5am kuulen ihmeellisiä ääniä,joita en edes pienessä suomalaisessa kotikaupungissani koskaan kuullut...Tosin nukun jo pelkästään raskauden takia suhteellisen kevyesti ja joka kerta, kun haluan kääntää kylkeä suoritan kuntosalituntia vastaavan urheilullisen suorituksen oikealta vasemmalle. Hiiop! Tämän jälkeen olenkin puoliksi hereillä ja on aika alkaa arvailemaan jostain kaukaa kuuluvaa ihmeellistä koiranko ulinaa, kissan nau´untaa vai kenties suden ulvontaa? Ei rakkaani, sanoo siippani vieressäni, ei se ole kissa, se on kukko. Kello on 5 aamulla. No niinpä tietysti. Päivä ei edes vielä kajasta, mutta kukko pistää jo parastaan. Eikä pistä vain kerran tai pari, tai jospa niitäkin on useampia ja lauleskelevat kylän eri puolilla. Kenties olemme vain akustisesti parhaimmilla (pahimmilla) istumapaikoilla.
- Klo 8.30am Ciccio Frignanese ihastuttaa minua joka aamuisella toitotuksellaan "Mozzarella, mozzarella fresca" tai "Donne,Ciccio Frignanse e tornato: mele, pesce, che cosa volete" Eli meidän kylän Ciccio, joka ajaa pienellä vespallaan, jonka päälle on rakennettu hedelmätori ja mozzarellamyymälä. Ciccio pysähtyy vespallaan juuri meidän ikkunan alle matkallaan ja toivottaa kaikki NAISET tervetulleiksi ostamaan tuoretta mozzarellaa ja hedelmiä. Ei sillä, kyllä minä joudankin jo sängystä nousemaan 8.30 (siis jos yö on ollut suotuisa tälle mamalle), tosin Ciccio ei taida tietää, minkälaisen aikapommin parvekkeen alla kovaäänisestään huutaa. Jos mamalla olisikin ollut levoton yö, Ciccio saattaisi saada vähemmän tuoreita omenoita ja päärynöitä niskaansa. Eräänä aamuna purskahdin oikein nauruun, sillä Ciccio pyyteli, edelleenkin vain naisilta, SOLO DONNE, anteeksi, ettei viime viikolla ollut tuoreiden hedelmien kanssa ajossa. Ciccio oli ollut sairaalassa, hänelle oli tehty tähystys, mutta nyt kaikki on taas kunnossa ja tuoretta hedelmää on jokaisen naisen ikkunan alla tarjolla. Tulkaa ottamaan parasta, Ciccio kihertää kaksimielisesti. Ja kaikki tämä henkilökohtainen ja vähemmän henkilökohtainen selostus tulee Ciccion vespaan rakennetusta kovaäänisestä. Halusitpa tai et. Ja kun puheet on puhuttu, alkaa Modern Talking laulamaan You're my heart, you're my soul....... Voisitteko te herätä väärällä jalalla tämän kaiken jälkeen??
- Kun lähden kylänraittia pitkin lähikauppaan, pidän kovasti etelä-italialaisten tavasta tervehtiä kadulla. Etenkin vanhat herrasmiehet ovat oma lajinsa. Mieleen tulee 40-luvun mustavalkoinen Suomi-filmi, kun sedät nostavat hattua ja sieltä tulee Buongiorno Signora kuin apteekin hyllyltä.Tosin kolikon kääntöpuolelta löytyy näitä maahanmuuttajia (en halua alkaa rasistiksi, mutta romanialaiset ja marokkolaiset maahanmuuttajat ovat täällä kyllä suurennuslasin alla muutenkin...), jotka jaksavat toitottaa Bella sitä ja Bellissima tätä, ihan kuin minä nyt mahani kanssa olisin kuuminta hottia sinkkumarkkinoilla. Jos en kantaisi päässäni maalaisjärkeä tai minulla ei olisi itsesuojeluvaistoa, varmaan kysäisisin, että mitähän herra mahtaa Ciao Bellallaan luulla saavuttavansa; haluaako hän vaimon ja lapsen samaan syssyyn? :)
- Suomessa toki totuin Prisman tapaisiin kauppoihin ja koin Kauppahallit ja erikoisliikkeet lähinnä eläkeläismummojen paikaksisaada henkilökohtaista palvelua. Kuka nyt jaksaisi jutella erikseen lihakaupan ja juustokaupan myyjän kanssa?? Minä haluan ruokani koriin ja sillä sipuli. Mieli muuttui täällä Italiassa, ehkä myöskin siksi, ettei minulla ole kovaa kiirettä tällä hetkellä minnekään. Toki käymme enimmäkseen tekemässä ruokaostoksiamme isoissa marketeissa, mutta joskus minusta on ihanaa madella tuolla kylän raitilla juustopuodista leipäpuotiin, lihakaupasta vihannes/hedelmäkauppaan ja saada henkilökohtaista palvelua ja maistiaisia....... You caught me!! Maistiaiset ovat se syy!! On hyvä olla ulkomaalainen ja käyttää sitä sumeilematta hyväkseen: "Anteeksi, en tunne tätä juustolajiketta, voisinko maistaa...?"
- Liikennevalot, mitkä liikennevalot? Onhan ne tolpat siinä katujen kulmauksessa ja väritkin näyttää vaihtuvan ihan opittuun tapaan,autot eivät vain jostain syystä kulje värien mukana. Ajanhukkaa, sanovat paikalliset. Silloin mennään kun sopiva rako tulee. Muuten alkaa armoton piippaus muilta autoilta, joten kylärauhan ylläpitämiseksi, aja ja anna valojen olla.
Pienen kylän pienestä asunnosta lämpimiä ajatuksia!
