Mista tunnet sa ystavan, onko oikea sulle han...?

Mista tunnet sa ystavan, onko oikea sulle han...?

Jatkaisin lausetta taalla etela-Italiassa asuneena, etta 

" Jos on oikea sulle han, han sulle asiat hoitaa kuntoon, muuten joudut jonoon"

Olen tassa nyt muutaman kuukauden aikana oppinut eraan mahtavan tai harmillisen 

(milta kantilta sita nyt katsookaan... siis onko oikea sulle han)asian, etta on vaarin sanoa, 

ettei systeemi etela-Italiassa toimisi. Kyllahan se toimii, nimittain kaveri-systeemi. 

Tata ei toki voi verrata suomalaiseen systeemiin (niinkuin se meidan ajatuksissamme on) 

ja usein itsekin ennen jaksoin toistella, ettei Italiassa toimi systeemi. 

Se mika toimii on kaveri-systeemi, kaveria ei jateta, kaverille tehdaan palveluksia, 

kaverin takia oiotaan vahan lakia ja pykalia.

Voisi siis kiteytetysti sanoa, etta you can have eeeeeeverything you want, if you know someone.

Puhutaanpa nyt lastenlaakarista ja niiden jonojen ohittamisesta..(kylla, soittakaa poliisille ja 

vaikka pidattakaa minut, mutta mina kaytin tata kaveri-systeemia hyvakseni sumeilematta ja 

ohitin nama "nobodyt" ja sain tyttoni jonojen ohi tarkastukseen.) tai passin teettamisesta 

parin kuukauden ikaiselle tyttarelleni (Kylla, ohittelin jonoja ja paperipinoja tassakin, 

kun sukulaismies tyoskentelee paikallisissa viranomaisissa)....... 

En siis ole yhtaan sen parempi enka puhtoisempi, elan vain systeemin mukaan ja

se toimii.

Jotenkin muistaisin, ettei Suomessa ohitella jonoja, etenkaan virallisissa asioissa, vaan tietyt 

asiat hoituvat tietysssa jarjestyksessa ja sinulle annetaan deadline paivamaara, jolloin homma 

on pulkassa. Taalla se tarkoittaa sita, etta sina odotat, odotat ja odotat ja vasyt odottamaan. 

Soitat muutamia kiukkuisia puheluita, tai kayt mutisemassa tiskilla suoraan henkilon kanssa, 

joka on aivan yhta innokas asiasta kuin sinakin. Lupaavat sinulle kuun taivaalta huomiseksi ja 

suomalaisena sina sita odotat. Ei nay ei kuulu.Revit hiuksia paastasi ja kiukkuat kaikille. 

Mika hemmetin systeemi tama on??? Miten taalla ei toimi mikaan? Argh...

Ja sitten se ihana pelastus saapuu luoksesi, kuin sade kuivalle kasvimaalle. KAVERI!! 

Sukulainen, tuttava tai kissankaima. Kunhan se onjoku, jonka tunnet ja joka tekee sinulle 

palveluksen. Nips ja naps napsauttamalla ovet aukeaa, jonot katoaa ja homma hoituu.

Suomalaisena joudun aina kiitollisuudenvelkaan, silla mita mina kotiaiti voisin tarjota 

vastapalveluksena naista ihanista eduista. Lamminta katta ja kiitoksen? 

Ei, eivat he halua mitaan, me olemme sukulaisia, tuttuja tai kavereita, se on saanto eika 

poikkeus, etta kaveria autetaan. Niin tekevat kaikki.

En siis ole yhtaan sen parempi enka puhtoisempi, elan vain systeemin mukaan ja se toimii. 

Muistakaa pitaa siis kavereista kiinni, eika sukulaisia saa suututtaa ;)

Elamani aitina

Kukaan ei kertonut minulle tai en ainakaan uskonut, etta lapseni synnyttya...

(not to be taken too seriously)

... Minulla ei ole enaa omaa aikaa. 

Juurikaan lainkaan. Luin ja minulle kerrottiin moneltakin eri taholta, etta oma aikani on rajallista. Rajallinen aika on minulle ruhtinaallinen hetki, silloin kun sita on . Joko menen (= juoksemalla juoksen, etten vaan missaa mahdollisuutta) ihanaisen kuumaan suihkuun tai sinne vessaan, joka siis jai aamulla kaymatta. Aamulla minun on ratkottava erinaisia pulmaisia tilanteita, kuten kumpi on tarkeampi aamupala vai vessa, jos tilanne kaantyy niinkin kriittiseksi, etten molempia ehdi tehda.... Mina vanha kunnon organisaattori ja jarjestyksen rakastaja, koetan selvita tilanteista, joissa aikataulut heittaa haranpyllya ja suunnitelmat vedetaan vessanpontosta viemariin, koska tama 4.5kg painoinen pikku neiti niin paattaa.

... Lapsestani tulee minun uusi pomoni (luulen paasseeni pomo-alainen kuviosta eroon jaadessani aitiyslomalle). Meidan neiti on tarpeeksi karsimaton ja tempperamenttinen kaskyttaessaan tata mammaa (lieko kenelta perinyt nama piirteensa!). Tiesin toki jo etukateen, enka siis piirrellyt pinkkeja kuvia lapsenhoidosta, etta elama muuttuu paljon lapsen syntyman jalkeen. En vain osannut olevan sen todellakin sita, etta lapsi pyorittaa koko taloutta ja etta me miehen kanssa koitamme selvita perassa parhaamme mukaan. Nauroimmekin ekan kuukauden jalkeen, etta WE DID IT, selvisimme siita ja tyttaremmekin selvisi. Perheen dynamiikka tosin muuttuu ajan mittaan, kun opimme kaikki toinen toisiltamme asioita.

... Aamutakistani tulee uusin kaytetyin asuni

Joskus pukeudun kello 7, toisinaan kello 12. Who knows huomenna?

...Parjaan 4-5 tunnin yo-uni-patkilla enka ole edes kovin vasynyt (Tiedan, etta minun on oltava onnellinen ja pidettava purut mahassani, silla lapseni nukkuu kuin enkeli oisin... Onhan niitakin aiteja, jotka joutuvat heraamaan tunnin parin valein. Tama mamma saa aina ruhtinaalliset 4-5 tuntia kerrallaan unta!

... Mina jaksan ihmetella hanen pienia kasiaan ja jalkojaan tunnista toiseen, joka paiva. Ihastelen hanen suuria silmiaan, hanen onnellista hymyaan. Tuijotan vain. Sydan rakkaudesta pakahtuen, enka edes saa tarpeekseni. Olinpa kuinka vasynyt, stressaantunut hyvansa, se pieni valloittava hymy ja jokellus pyyhkii kaiken pahan olon pois. Sekunnissa. Paras voide haavoihin,mita olen koskaan kokeillut. Minun tyttareni.

... Miten suurta aidin rakkaus ja huolehtiminen voikaan olla! Miten pienetkin asiat, pienen pienet napyt, pieni nenan niiskutus, mahanpurut saa aidin sydamen pakahtumaan huolehtimisesta ja huolesta. 

Kaikkea tata mina olen jaksanut ihmetella nyt 7 viikkoa. Sen verran aikaa on ehtinyt vierahtaa tyttareni syntymasta. Minusta tuli aiti. Se on upea tunne.