Kukaan ei kertonut minulle tai en ainakaan uskonut, etta lapseni synnyttya...
(not to be taken too seriously)
... Minulla ei ole enaa omaa aikaa.
Juurikaan lainkaan. Luin ja minulle kerrottiin moneltakin eri taholta, etta oma aikani on rajallista. Rajallinen aika on minulle ruhtinaallinen hetki, silloin kun sita on . Joko menen (= juoksemalla juoksen, etten vaan missaa mahdollisuutta) ihanaisen kuumaan suihkuun tai sinne vessaan, joka siis jai aamulla kaymatta. Aamulla minun on ratkottava erinaisia pulmaisia tilanteita, kuten kumpi on tarkeampi aamupala vai vessa, jos tilanne kaantyy niinkin kriittiseksi, etten molempia ehdi tehda.... Mina vanha kunnon organisaattori ja jarjestyksen rakastaja, koetan selvita tilanteista, joissa aikataulut heittaa haranpyllya ja suunnitelmat vedetaan vessanpontosta viemariin, koska tama 4.5kg painoinen pikku neiti niin paattaa.
... Lapsestani tulee minun uusi pomoni (luulen paasseeni pomo-alainen kuviosta eroon jaadessani aitiyslomalle). Meidan neiti on tarpeeksi karsimaton ja tempperamenttinen kaskyttaessaan tata mammaa (lieko kenelta perinyt nama piirteensa!). Tiesin toki jo etukateen, enka siis piirrellyt pinkkeja kuvia lapsenhoidosta, etta elama muuttuu paljon lapsen syntyman jalkeen. En vain osannut olevan sen todellakin sita, etta lapsi pyorittaa koko taloutta ja etta me miehen kanssa koitamme selvita perassa parhaamme mukaan. Nauroimmekin ekan kuukauden jalkeen, etta WE DID IT, selvisimme siita ja tyttaremmekin selvisi. Perheen dynamiikka tosin muuttuu ajan mittaan, kun opimme kaikki toinen toisiltamme asioita.
... Aamutakistani tulee uusin kaytetyin asuni
Joskus pukeudun kello 7, toisinaan kello 12. Who knows huomenna?
...Parjaan 4-5 tunnin yo-uni-patkilla enka ole edes kovin vasynyt (Tiedan, etta minun on oltava onnellinen ja pidettava purut mahassani, silla lapseni nukkuu kuin enkeli oisin... Onhan niitakin aiteja, jotka joutuvat heraamaan tunnin parin valein. Tama mamma saa aina ruhtinaalliset 4-5 tuntia kerrallaan unta!
... Mina jaksan ihmetella hanen pienia kasiaan ja jalkojaan tunnista toiseen, joka paiva. Ihastelen hanen suuria silmiaan, hanen onnellista hymyaan. Tuijotan vain. Sydan rakkaudesta pakahtuen, enka edes saa tarpeekseni. Olinpa kuinka vasynyt, stressaantunut hyvansa, se pieni valloittava hymy ja jokellus pyyhkii kaiken pahan olon pois. Sekunnissa. Paras voide haavoihin,mita olen koskaan kokeillut. Minun tyttareni.
... Miten suurta aidin rakkaus ja huolehtiminen voikaan olla! Miten pienetkin asiat, pienen pienet napyt, pieni nenan niiskutus, mahanpurut saa aidin sydamen pakahtumaan huolehtimisesta ja huolesta.
Kaikkea tata mina olen jaksanut ihmetella nyt 7 viikkoa. Sen verran aikaa on ehtinyt vierahtaa tyttareni syntymasta. Minusta tuli aiti. Se on upea tunne.
6 comments:
hurjasti onnea näin jälkikäteen tyttärenne syntymän johdosta ja koko uudelle perheelle!!! mukavaa, että ennätit kirjoittaa tänne kuulumisistanne :)
Paljon onnea tytön syntymän johdosta! Tuttuja tunteita ovat nuo kaikki, joista kirjoitit.
Ei varmasti paljon lohduta, mutta sitten se riemu vasta alkaa, kun lapsi oppii ryömimään! ;) Oma poikani on vasta oppinut ja on koko ajan joka paikassa päällään, hetkeksikin jos jättää valvomatta on syömässä sähköjohtoja tai kolauttelemassa päätään pöydänjalkaan. Haikeudella muistelen niitä aikoja, jolloin pojan sattoi laittaa sitteriin tai lattialle ja hän pysyi tyytyväisenä paikoillaan vaikka vessassa käynnin ajan...nyt onnistuu tippumaan sitteristäkin, vaikka kuinka hyvin köytettäisiin kiinni.
No jokaiseen ikään varmasti kuuluu ne omat vaikeutensa, eikä voi sanoa, että joku ikä olisi helpompi kuin toinen. Joka tapauksessa kun vauva katsoo suurilla silmillään ja hymyilee hampaattomalla suullaan, kaikki vaikeudet unohtuvat...
Tsemppiä!
Vielä kertaalleen, oikein paljon onnea tyttären syntymän johdosta! :)
Onneksi olkoon!
Oma pieni tytär (tai poika) on niin suuri ilon, onnen, rakkauden - ja huolen - aihe, että sitä jää vielä reilun 10 kuukaudenkin jälkeen päivittäin ihmettelemään; varmasti elämänsä loppuun saakka.
Ensimmäiset kuukaudet ovat hektisiä. Anna itsellesi lupa olla myös väsynyt ja vaadi omaa aikaa - edes pikkuisen.
Paljon onnea ja suojelusenkeleitä! :-) Tulee ihan vauvakuume lukiessa! :-)
T:Kamomilla
Onnea vielà kerran :D
Olen usein piipahtanut blogiisi ja alkoi jo jossakin vaiheessa pelottamaan, ettà nytkò ne postaukset ovatkin sitten loppuneet, mutta ei se onneksi ihan niin mennyt, jipiii :D
Post a Comment