Sukupuu

Sukupuun ihmettelyä

Joskus yläasteella, josta on toki aikaa jo vuosi jos toinenkin, teimme historian tunnilla sukupuun. Muistan innostuneeni ekaa kertaa historian tunneista tuolla hetkellä (en tiedä syyttääkö itseäni vai opettajaani siitä, etten koskaan päässyt "sisään" historian opiskeluun ja aina tein mielummin fysiikan tai kemian läksyjä (what a great fun, hih!) noilla tunneilla.


Nolona yritän muuttaa puheenaihetta, kun historiaa rakastava siippani kyselee mitä yksityiskohtaisempia kysymyksiä Suomen historiasta. Että oikeen nimet ja vuosiluvutkin pitäisi muistaa.... Vein sen sitten meidän Kansallismuseoon viime reissulla, että hiljenisi. Kai se tajusi, että tältä naiselta irtoaa paremmin kemian kaavat ja ihmisen ruumiinosat latinaksi, kuin Suomen Talvisodan kertomus.


Ensimmäistä kertaa historian opettajani sai näihinkin kinttuihin vilskettä silloin yläaste-aikoina, sillä juoksin samantien koulun jälkeen isovanhemmilleni kyselemään heidän esi-isiensä syntymävuosia. Vaikken historiasta niinkään ole koskaan ollut kiinnostunut (häpeän erilaisissa tietoa mittaavissa seurapeleissä omaa tietouttani tai lähinnä sen puutetta.. ) olen aina ollut
äärimmäisen kiinnostunut suvustani ja sen ihmisistä. Ketä meidän sukuun on oikein kuulunut, mistä minä olen saanut geenini,minkä nimisiä ja missä nämä ihmiset ovat asuneet. Jos huonekalut ja esineet voisivat puhua, moni vanha tavara kertoisi varmaan upeita tarinoita kymmeniltä vuosilta, nythän salaisuudet on lakaistu maton alle ja siistitty tarina kulkee suvussa eteenpäin.


Äidin puoleltahan meillä on tehtykin sukututkimus äidin isän suvusta, jossa olemme päässeet kunnioittavasti jopa 1500-luvulle. Muu suku onkin sitten tällä hetkellä elävien ihmisten muistin varassa ja kirkon kirjoissa tutkimattomana. Äidin puolelta oli upeaa saada tietoon asuinpaikkoja ja perheitä jopa 500 vuotta taaksepäin.Jotenkin samaan aikaan massiivisen liikuttavaa, mutta myös epätodellista saada ihan ihka oikeiden ihmisten nimiä ja syntymäaikoja ja ammatteja tietoonsa. Kuka oli lähtenyt Amerikkaan nuorena pojan kloppina, kuka oli jäänyt hoitamaan esi-isiensä tilaa, kuka oli mennyt naimisiin kolmannen serkkunsa kanssa (ei kait sitä pienessä kylässä ollut liiemmin vaihtoehtojakaan...). Siellä ne ovat eläneet elämäänsä satoja vuosia sitten tietämättä 2000-luvusta ja blogiinsa kirjoittelevasta odottavasta mamista.


Joka tapauksessa nyt tämä yläasteen sukupuu tuli kirkkaasti mieleeni, kun aloimme siippani kanssa rakentelemaan meidän omaa sukupuuta.


Se oli jotenkin vaikuttavaa, kaksi erilaista sukuhaaraa kohtaavat toisensa puun alapäässä, johon tulee pieni Bombolone-tähtemme. Siellä menee Francescot ja Henrikit samassa linjassa, toinen eli elämänsä eteläisessä Italiassa, toinen pohjoisessa Suomen maassa. Siippani mielestä meillä on ollut aiemmin paljon helpompia nimiä suvussa kuin nykyisin.... Perustelin sen hänelle, että ruotsinperuiset etunimet olivat "fiinimpiä" ja niitä käytettiin, tosin todellisuudessa Itä-Suomessa pellonreunassa niistä muokattiin suuhun ja murteeseen sopivat käyttönimet. Edvardista tuli Eetu, Henrikistä Heikki, Idasta Iita ja niin edelleen. Hauskaa oli leikitellä myös ajatuksella, että meidän jälkipolvi jossain vaiheessa tekee samanlaisen sukupuun ja meidän nimemme keikkuvat siellä jossain kaukana.... Henkilöt miettivät, millaisia ihmisiä nämäkin kaksi olivat ja miten ihmeessä he tapasivat. Eivät ainakaan asuneet samassa kylässä :)


Sukupuuta oli kiva rakennella myös "nimen metsästys" mielessä....
Italiassahan on hyvin tyypillistä laittaa isovanhempien etunimet lastenlapsille ja etenkin miehen puolelta. Näin on menetelty myös siippani suvussa hyvin pitkälle. Siippani kanssa samannimisiä serkkuja löytyy ainakin 4. Onneksi hän ei ole niin tiukka tämän asian suhteen, ei sillä, etteikö anoppini etunimi ole kaunis ja suomalaiseenkin suuhun sopiva, mutta jotenkin en halua valmista
nimeä tarjottimella, vaan haluaisin löytää sen itse. Nimen, jolla olisi merkitys meille molemmille.

Näihin tunnelmiin ja kuviin, historian lehtien havinaa. Kerrankin myös tämän Maman ajatusmaailmasta. Kyllä mä sittenkin taisin ihan ansaita sen ysin historiasta yläasteen päästötodistukseen ;)

Buon Anno 2009, Hyvää Uutta Vuotta 2009

Buon Anno täältä eteläisestä Italiastakin kaikille.

Vuosi on vaihtunut ja erityisesti sillä on suuren suuri merkitys meille, koska sukumme uusi jäsen saapuu perille tänä vuonna. Jopa oma ukkinikin muisti mainita tästä puhelun aikana, että ensi vuosi ei olekaan vain mikä tahansa vuosi, vaan saamme sukuun lisää väkeä. Pienellä italo-mausteella höystettynä ;) Mikäs sen parempaa.

Kotiutuminen Italiaan on sujunut hyvin ja välillä enemmän kompastellen. Kuten olen varmaan selväksi tehnyt, minussa asuu pieni kärsimätön perfektionisti ja semmoiselle tekee hallaa tuntea itsensä avuttomaksi ja se turhautuu nopeasti. Tosin optimistina (thank God, että edes se puoli on hallussa) jaksan porskutella aina eteenpäin enkä jää katselemaan eilistä. Eilisen lehtiinhän kääritään tänään kalaa, joten hyh olkoot.

Perhe on tietenkin aivan ihana ja tekee kaikkensa, että minullakin on täällä hyvä olla. Masua käydään taputtelemassa ja vointia kyselemässä sekä sukulaisten että naapurien toimesta.

Kommunikaation vaje on tietysti kiusallista myös heille. Mutta todellakin enemmän minulle. Sanoinkin siipalleni, että olisi huomattavasti helpompaa olla ymmärtämättä yhtään mitään, taisinpa verrata muuttoa esim Kiinaan. On paljon turhauttavampaa ymmärtää kaikki, mitä sinulle puhutaan ja sitten kokea kamala vajavaisuus vastatessa. Tuppisuuksi tuskin koskaan jään, mutta tunnen itseni kovin alkeelliseksi perusvastauksilla. Suomessa ja englannissa kun pystyn leikittelemään kielen kanssa ja valitsemaan tilanteeseen sopivia vastauksia. Nyt tunnen itseni neljävuotiaaksi tytöksi: Kyllä minulla on nälkä. Ei, en ole väsynyt. Kiitos paljon tästä, se on aivan liikaa. PISTE :D Missä ovat lennokkaat sanakäänteet ja vitsit? Lähtivät juuri kuuta kiertävälle radalle meno-lipulla eli palailevat luokseni joskus sitten myöhemmin..... Onneksi minulla alkaa nyt päivieni iloksi intensiivinen italian kurssi Napolissa. Pääsen joka päivä kolmen viikon ajan puhua pulpattamaan 4 tuntia per pv, joten katsotaan tammikuun lopussa, mihin kurssi minut viekään.

No etteenpäin se sano mummokin lumessa.Olen kyllä itsekin ollut yllättänyt, miten nopeaan kahdessa viikossa korva alkaa tottua myös murteeseen ja vivahteisiin. Siippani voiteli itsetuntoani hunajalla kolmeen kertaan uuden vuoden yönä sanoessaan, että on mielettömän ylpeä tästä mamasta ja siitä faktasta, miten nopeaan olen kotiutunut tänne, alkanut avaamaan suutanikin enemmän (vaikka melkein vetäisin vetoa, että se on hyvillään kun olen vähemmän suulas, vähemmän chiacchierona!) ja miten salamannopeasti olen kehittynyt kielessä. Mami hymyili suu korvissa takaisin, strufolin ja kaikelaisten muiden herkkujen roikkuessa suupielestä. That is another story. Kilotko kuriin täällä? Ja mitä vielä!!!

Onneksi olen sentääs raskaana. On hyvä syy olla vähän pyylevä hih! Mamma täällä kyllä edelleen mutisee, että syön kuulemma kuin lintu ja poskeni ovat lommolla. Tämä mamma ei kyllä ole nähnyt sitä vaakaa, jossa minä käyn. Se kertoo sen, että jos Irlannissa raskauskiloja tuli yhteensä 5kk:n aikana 5kg, niitä on nyt tullut varmaan 4kg kahden viikon aikana. Primi piatti, secondot ja kaikenmaailman dolcet siihen päälle. Ja minä kun olen tunnetusti "vähän" herkkupeppu enkä oikein osaa sanoa ei jälkiruuille. Ne kun katsovat minua pää kallellaan niin kainosti, että hellyn ainakin maistamaan :)

Uuden vuoden aattona menin jossain hetken mielijohteessa tai vajavaisuudessani lupaamaan appiukolle jotain erittäin perinteistä suomalaista. Itsehän olen aina kokkaillut kansainvälistä ruokaa, enkä ole koskaan kamalasti välittänyt näistä ihan periteikkäistä suomalaisista ruuista. No paha täällä on mennä pastaa keittämään ja tekemään oma bravuuri katkarapupasta ja väittää sitä perinteikkääksi suomalaiseksi ruuaksi. Ei menisi läpi, vaikka kuinka räpyttelisin näitä pitkiä ripsiäni. Joten tuumasta toimeen ja pari kirosanaa perään... Tämä mama siis päätyi tekemään aitoja karjalanpiirakoita, lohikiusausta ja sitten tietekin joulutorttuja makean nälkään. Onneksi olin kerran aiemmin kokeillut piirakoiden tekoa, ettei ihan pipariksi mennyt koko touhu. Tosin naureskeltiin siipan kanssa, että kyllä mun isomummu vainaa (Karjalasta kotoisin) pyörisi nyt haudassaan, jos näkisi nämä meidän taideteokset.... Saatiin aikaiseksi vaikka minkälaista muotoa, kokoa ja näköä, mutta tulipa itse kullekin oma uniikki versio piirakasta, eivätkä taatusti näyttäneet kaikki samanlaisilta.

Appiukko tykkäsi ja söi vielä kolmantena päivänäkin lohikiusausta ja kyseli anopilta, että olitko katsomassa, miten tuo miniä teki tämän, että osaat tehdä joku päivä samaa :) Otan tämän kohteliaisuutena ja tulkitsen, että apille maistui.

Kaiken kaikkiaan, elämä on sujunut hyvin. LA VITA È BELLA!!
Nautin tästä kotiutumisesta ja uudesta elämyksestä. Kaikki ei tietenkään suju sääntöjen ja lakien mukaan, mutta mikäpä tässä elämässä aina menisikään. Ja sehän tekee elämästä elämisen arvoisen, pienet yllätykset nurkan takana ja pienet ärräpäät, kun asiat eivät mene putkeen.

Tuleva papa vie nyt tämän mamin piristymään eli shoppailemaan :) Suuntana on yllättäen Pre-Natal-kauppa ja -40% alennus sekä pienen pienet ihanat vauvanvaatteet. Miten minusta yltiöpäisestä shoppaajasta tuli mielummin vauvanvaatteisiin kuin uusiin saappaisiin sijoittava mama?? Elämä, hormonit ja äidinvaisto opettaa :) Niin ja se Siperiakin.

Ihanaa vuoden alkua kaikille!
Tanti Baci!

Ketä me olemme? Chi siamo?

Shown tähdet esittäytyy....

Tärkeysjärjestyksessä

Moi kaikille lämpimästä "kylpylästä" nimeltä Mamman Masu!
Ciao a tutti!

Minä olen pieni Bombolone.


Itse en ole nimeäni valinnut, vaan sen teki oma Mamini puolestani, kun minua alkoi odottamaan. Hassua siinä on se, ettei nimen valinnalla ole sitten mitään logiikkaa (naisen logiikkaahan ei kukaan pysty jälkeenpäin jäljittämään.... )
Äitini vain tykkää nimen hellanlettunen-soundista, suomeksi Bombolonehan tarkoittaa hillomunkkia, joten se siitä. Ymmärtänette nyt yskän, miksi en mielelläni mainosta nimeni alkuperää.


Hillomunkiksi minua ei kuulemma saa missään tilanteessa kutsua, olen siis Bombolone.
Toivon kovasti, että Papi ottaa osaa minun oikean nimen valintaan siinä vaiheessa, kun synnyn. Tiedä, mitä tuo Mami vielä keksisi.


Asustelen vielä tällä hetkellä äidiltäni vuokraamassa "yksiössä", sillä en ole ihan vielä valmis maailman kylmiin tuuliin ja koviin ääniin. Minun on laskettu laskeutuvan planet earthille päivien mukaan 27.3.2009. Mutta minä meinaan kyllä ihan itse valita päiväni (etenkin jos minusta tulee pieni Oinas )!!



Minun Mami ja Papi tapasivat ulkomailla, ei kummankaan kotimaassa, noin kolmisen vuotta sitten. Mamini on siis suomalainen, papi on italialainen. Minusta tulee siis pieni finn-italo, mitä se ikinä tarkoittaakaan.

Mamin mukaan sinisilmäisyys ja vaaleatukkaisuus saattavat jäädä geenitaistossa alakynteen ja hän odottaa minun muistuttavan enemmän isääni, ainakin värien suhteen.
Mamin ja Papin kaverit ovatkin vitsailleet, että minusta tulee Cafe Latte...
Hillomunkki, maitokahvi...... Rakkalla lapsellako oli monta nimeä? Nimistänihän rakentuu jo maittava menu!

Siinä siis "lyhyesti" pähkinänkuoressa Bombolonen tarina.
Luovutan tämän kirjoittamisen valtikan tuolle Mamilleni, koska mitäpä minä tiedän ympäröivästä maailmasta täällä kun turvallisesti uiskentelen lämpimässä, turvassa kaikelta pahalta.



10 Faktaa Mamista


1.Haaveilin aina salaa ulkomailla asumisesta.En kuitenkaan koskaan päässyt lähtemään ennenkuin 2005, jolloin sain opiskeluni loppuun, enkä enää keksinyt syytä jäädäkään.
2. Jäin sille tielleni...vaikka tarkoituksenani oli viettää 6kk jossain pelkän ulkomaan kokemuksen vuoksi
3. Rakastan kielten opiskelua ja uusien kulttuurien tutkimista ja löytämistä.
Lempisanontani kuuluukin: I haven't been everywhere but it's on my list.
4. Rakastan siis matkustamista,lyhyet kaupunkilomat ovat suosikkejani.
Suosikkikaupunkini Euroopassa ovat Rooma, Praha ja Barcelona
5. Olen mukautuvainen, tuuliviirimäinen eloisa ja iloinen kaksosluonne Minulla on taipumusta myös lyhyeen pinnaan.....
6. Ansaitun luottamukseni voi menettää todella helposti ja sitten sitä ei saa takaisin.... ei ainakaan ryömimättä edessäni. Tämä on ehkä myös paheeni... pitkäkantoinen muisti. Joku sanoi joskus, että noudatan aika pitkälti kaksinkertaistavaa vaikutusta sekä rakkaudessa että vihassa: Kun toinen on minulle ihana, olen kaksinverroin ihanampi takaisin. Mutta annas olla, kun joku tekee minua kohtaan jotain väärin.... (Oisko nousevalla skorpparimerkillä mitään vaikutusta tähän??)
7. Olen hieman perfektionisti. Saan aikaiseksi kaaosmaisen tilanteen pienestäkin virheestä.... Koko maailma romahtaa nyt ja just. Friendsien Monicamainen My Whole World is falling apart- tunne!!!. Siksi tarvitsen jalat maassa- miehen vierelleni toppuuttelemaan, että kyllä se elämä taas jatkuu...
8. Lempibrandini on Guess ja Dolce&Gabbana.
Mieheni mielestä 2 gay miehen (D&G) pitäisi maksaa minulle 250 euroa siitä hyvästä, että kannan heidän brandiaan, esim. aurinkolaseja päivästä toiseen jokapaikkaan kulkevana mainoksena. Ei toisin päin
9. Tykkään laulaa ikivihreitä lauluja, kun mieheni soittaa kitaralla säestäen. Laulamme sekä englanniksi että italiaksi yhdessä ja erikseen.Tämä on yksi meidän "henkireikämme" kiireen keskellä.
10. Suomesta kaipaan lunta. En uskonut, että sanoisin näin, mutta kaipaan valkoista maata talvella.Kaipaan myös karjalanpiirakoita, Bonjour-tuorejuustoja ja salmiakkia.



10 Faktaa Papista

1. Papi lähti kotimaastaan Italiasta 5 vuotta sitten opiskellakseen muutaman kuukauden englantia...
2. Jäi sille tiellensä... Ei kuulemma omien sanojensa mukaan edes ollut etsimässä elämänsä naista tässä elämänvaiheessa, mutta toisin kävi. Kohtalo tuli väliin.
3. Papi rakastaa historiaa, hän lukee päivittäin kirjoja muinaisista löydöksistä, erilaisista maailman uskonnoista ja tarinoita eri kulttuureista ja niiden synnyistä. Papi rakastaa myös jakaa tätä tietoa, myöskin silloin kun yleisö ei millään jaksaisi kuunnella puolen tunnin esitystä/vastausta lyhyesti esitettyyn kysymykseen.
4. Papi on joskus ärsyttävän perusteellinen vastauksissaan ja menee detaljeihin syvempääkin syvemmin, että siinä vaiheessa Kaksos-Mami kyllästyy jo kolmeen kertaan. Pls gimme a big picture!!!
5. Papi rakastaa myös kitaransoittoa. Papi on siinä erittäin taitava.
6. Papi on horoskooppimerkiltään Leijona. Luomakunnan kuningas, ainakin omasta mielestään . Papin temperamentti on voimakas, mutta hänen sydämensä on suuri ja avoin. Papi on erittäin suojelevainen omiensa suhteen ja perhe on hänelle kaikki kaikessa.
7. Papi on erittäin dramaattinen suuttuessaan, silloin häntä on todella loukattu. Papi jää pyörittelemään asioita pidemmäksikin ajaksi mieleensä, siinä vaiheessa, kun Mami on autuaasti unohtanut, mitä sylki on suuhun tuonut. Tästä Papi ja Mami saavat aina mehevimmät riidat aikaan: Toinen ottaa toisen sanat kirjaimellisesti, toinen ei edes muista sanoneensa jotain asiaa, mistä toinen on loukkaantunut. Match made in heaven??
8. Papi tykkää Suomessa puhtaasta luonnosta, kauniista väreistä, kuten vihreästä metsästä, sinisestä järvestä, kukista.... Papi tykkää myös soudella iltamyöhään tyynellä järvellä.
9. Papi osaa noin 10 sanaa suomeksi. Onko kukaan yllättynyt, että perkele on joukossa mukana?
10. Papi tykkää tehdä pitkiä kävelyretkiä Mamin kanssa merenrantaan kauniina sunnuntai-aamuina