It's the final countdown...

Neljä viimeistä viikkoa lähti odotuksesta käyntiin Karnevaalien vauhdittamana.....

Italiassa on viime viikon ajan ollut karnevaalien humua ja juhlaa. Pieniä prinsessoja, perhosia, zorroja on tullut vastaan milloin kauppakeskuksissa, milloin kaduilla. Isommat lapset näyttävät jo nauttivan pukeutumisesta, mutta nämä pienimmät näyttävät lähinnä kiukkuisilta siivet selässään, kun mammat koittavat saada heitä kauppakeskuksessa valokuvaajan linssin eteen. Pieni perhonen ei millään haluaisi istua penkillä ja hymyillä. Äidit tsemppaa vieressä, että voi kun sinä olet kaunis, sei bellissima. Pieni perhonen istuu huuli mutrulla ja voinen kuvitella hänen nauravan 18-vuoden päästä tälle kuvalle. Äiti mitä menit minulle tekemään!!

Viimeinen kuukausi odotustakin lähti kuin varkain käytiin. Nyt jo? Apua, hui! Pitäisikö minun nyt juosta pää kolmantena jalkana to-do-listan kanssa ja stressaantua kaiken maailman tekemättömistä asioista?

Jos se yleensä on ollut tapani, täytyy sanoa, että raskaus on tehnyt minusta rauhallisemman, seesteisemmän ja vähemmän Friendsien Monican. Joskus raskaushormonit voivat siis näemmä toimia myös toisinpäin, niinkuin korjaavaan suuntaan, etenkin jos luonto on antanut syntymässä lahjaksi hieman hysteerisen luonteen.

Raskaus rauhoittaa.... melkein kävisi sloganiksi t- paitaani.

Siippani on huomannut saman. Yksi päivä, taisi olla St Valentinon lähipäiviä, liekö ollut romanttisella tuulella hänkin, kun tokaisi, että "Rakkaani, olet jotenkin viime kuukausina ollut vähemmän räjähdysaltis ja sinusta huokuu semmoinen ennaltanäkemätön rauha".

Raskaushormonien sokaisemana tyydyin hymyilemään ja hihkumaan, että ihanaa, minä siis mielestäsi hehkun. Ilman näitä hormooneja olisin siis perusluonteeni mukaisesti kysynyt, että "mitä, olenko minä mielestäsi räjähdysaltis, täh? Miten niin rauhallinen, eli olenko nykyisin tylsä?" . Raskaus näemmä estää myös typeriä riitoja syntymästä. Raskaus 1-0.

En voi sanoa olevani kyllästynyt raskaana olemiseen, olen nauttinut tästä olotilasta 110%:sti, ja olen voinut erinomaisesti koko raskauden ajan. Toki alkuun kuului pienet öklötysolot, 24/7 krapulantunne,jolloin lounaani koostui nektariineista ja luumuista. Sekä yltiömäinen väsymys, joka kaatoi tämän maman sänkyyn heti töiden jälkeen. Mutta noiden alkuviikkojen jälkeen, minusta on ollut ihanaa olla raskaana. Sanokaa hulluksi tai nostelkaa kulmianne, mutta tähän mennessä tämä on ollut ihana kokemus.

Toisaalta emme malta odottaa näkevämme uusinta tulokasta. Keneltä hän on perinyt mitäkin, miltä hän näyttää. Uteliaisuus alkaa käydä sietämättömäksi. Tietysti tärkeintä on, että kaikki on uudella suvunjäsenellä hyvin ja hän on terve.Sairaalalaukkukin on pakattu valmiiksi, mikäli mamalle tulee äkkilähtö.

Siamo pronti, olemme valmiita, ainakin noin niinkuin varusteellisesti, henkinen valmius luultavasti kasvanee vauvan kanssa käytännössä.

Kunhan vauveli on valmis, siitä ilmoittakoot. Voimme sitten ihmetellä kaikki puolin ja toisin toisiamme....